Popular Tags:

Kuka voi pelata uppopalloa

Uppopallo vaikuttaa rankalta fyysisen luonteensa vuoksi, mutta ei kannata antaa ennakkoluulojen pelottaa. Vaikka laji onkin haastava ja fyysinen, vedessä on helppo liikkua ja loukkaantumisriski on minimaalinen. Tämä näkyy harrastajatoiminnassa, jossa ovat edustettuina kaikki tasot junioreista senioreihin.

kid-1142785_960_720Uppopallo sopii lapsille, koska se kehittää uimataitoja monipuolisesti, on hauskaa ja auttaa oppimaan taktiikasta. Laji on taktinen, koska siinä sukelletaan vain 10-40 sekunnin pituisina aikoina, loppuaika pitää osata päättää, milloin on oikea hetki hyökätä tai puolustaa. Se kehittää pelisilmää ja arviointikykyä. Uppopallo on myös erittäin fyysinen laji, joten se kehittää lapsen kuntoa monipuolisesti. Kilpailuja ei lapsille ole, koska se olisi liian vaativaa, mutta nuoret pääsevät kilpailemaan juniorisarjassa.

Laji sopii myös aikuisille, sekä miehille että naisille. Se kehittää kehon voimaa, nopeutta ja kestävyyttä monipuolisesti ja tarjoaa mukavan sosiaalisen harrastuksen. Mikäli tykkää kilpailla, on laji täydellinen valinta. Se on intensiivinen ja fyysinen kilpailulaji, joka vaatii pelaajiltaan omistautumista ja täysillä pelaamista. Uppopallo on hauska tapa kehittää kuntoa, ja tarjoaa kaikki fyysisen lajin hyvät puolet ilman niitä huonoja puolia. Loukkaantumisriski on matala, joten lajia voi myös harrastaa silloin, kun esimerkiksi lenkkeily on liian rankkaa keholle. Vesi pehmentää kehoon kohdistuvia iskuja ja paineita, jolloin urheilusta saa kaiken irti minimiriskillä.

Tämän vuoksi myös seniorit voivat harrastaa uppopalloa. Moni agressiivinen maalaji, kuten rugby tai koripallo voivat vaatia liikoja keholta ja laittaa etenkin nivelet ja jänteet koetukselle. Uppopallossa voi kuitenkin harrastaa intensiivisesti pienemmällä loukkaantumisriskillä.

Lajin harrastamiseen voi aiheuttaa rajoituksia heikko uimataito, klooriallergia tai fyysinen kunto. Uimataitoa ja kuntoa voi parantaa, mikäli haluaa harrastaa lajia, mutta jos uimahallista uinti aiheuttaa iho- tai hengitystieoireita, voi harrastaminen olla vaikeaa. Mikäli omalla paikkakunnalla ei ole seuraa tai syväaltaista uima-allasta, ei lajia myöskään pysty harrastamaan.

Fyysisiä rajoitteita lajin harrastamiselle on kuitenkin vähän. Seuroja on useita, joten jos uskoo, että saattaa kärsiä jostain rajoitteesta, kannattaa tarkistaa paikallisen seuran kanssa. Toiminta on hyvin aktiivista Suomessa, joten monenlaiset ihmisryhmät ja rajoitteet on otettu siinä huomioon.

Maailman parhaat uppopallon pelaajat

Uppopallossa on monia kansainvälisesti menestyneitä pelaajia, joiden uraa kannattaa seurata. Menestyksekkäimmät pelaajat tulevat Ruotsista, Tanskasta, Norjasta ja Saksasta, mutta lajia pelataan aktiivisesti myös Tsekissä, Venäjällä ja Italiassa. Tässä esittelemme kiinnostavimmat tämänhetkiset pelaajat lajin saralla.

demis2-270x250Dennis Pahl on saksalainen maalitykki. Hän teki Kolumbian MM-kilpailuissa jopa 11 maalia, syrjäyttäen Norjan Marius Skåren, joka teki 10 maalia. Tanskan Andreas Wielandt ja Norjan Bård-Inge Pettersen tekivät 9 maalia kumpikin. Pahl on pelannut uppopalloa 70-luvulta lähtien, ja sitä ennen harrasti rugbyä. Hän aloitti uppopallon isänsä innoittamana. Saksan maajoukkueessa Pahl on pelannut jo jonkin aikaa, ja hänen valmentajansa ovat ylpeitä hänen kyvyistään. Pahl on eliittipelaaja, joka hallitsee koria ja pelejä luovuttamatta.

Naisista kovin maalitykki oli Mation Schlue Saksasta. Hän teki yhteensä 13 maalia voittaen Norjan Indina Smithin, joka sai kokoon 11 maalia. Schluella on tapana odottaa lähellä maalia ja heikkona hetkenä hyökätä maalivahdin kimppuun. Hän ei luovuta ennen kuin pallo on korissa. Hän on pelannut useissa kansainvälisissä turnauksissa ja saavuttanut maineen kylmäpäisyytensä ja peräänantamattomuutensa ansiosta.

MM-kilpailuissa palkittiin myös parhaana maalivahtina Carolina Osorio Arias, Kolumbian maajoukkueen jäsen. Hän on historian ensimmäinen naismaalivahti, joka palkittiin kategoriassa. Arias on maalivahdin kykyjen lisäksi lyömätön johtaja. Hänellä on kova mentaliteetti, joka näyttää mallia muille joukkueen pelaajille. Kolumbian naisten maajoukkue päästi sisään vain yhden maalin koko turnauksen aikana, mikä kertoo jotain Ariaksen kyvyistä pelaajana. 32-vuotias Arias on harrastanut lajia 20 vuoden ajan, ja on lähes aina pelannut maalivahdin paikkaa.

Euroopan liigan kärjessä on myös useita mielenkiintoisia pelaajia. Maalitaulukon johdossa ovat Bettan Yury Boyko 10:llä pisteellä, Bettan Jim Holmback 8:lla pisteellä ja Norjan Molden Jorgen Ulvestad 6:lla pisteellä. Maalisyöttöjen kärjessä on Bettan Tomi Suomalainen 8:lla pisteellä ja jaetulla kaksoissijalla Molden Iver Bjornerem ja Mattis Wahlby 4:llä pisteellään. Liigaa johtavat Molde, Betta sekä Tampere.

Pelaajien seuraaminen on mielenkiintoista ja tarjoaa myös tilaisuuden oppia ja motivoitua. Jos lajia harrastaa, pelaajia seuratessa voi oppia, kuka saattaa olla vastassa tulevissa matseissa, ja ketä kannattaa varoa.

Missä voi treenata uppopalloa

EUF LogoUppopalloa pelataan ympäri maailmaa, mutta Pohjoismaissa siitä ollaan erityisen kiinnostuneita. Laji tuli Suomeen 70-luvulla, ja sillä on aktiivinen harrastajakunta Suomessa. Sitä pelataan lähes joka puolella Suomea, suurimmissa kaupungeissa on isompia seuroja, mutta myös monessa pienemmässä kaupungissa voi harrastaa lajia. Pohjois-Suomessa lajia harrastetaan niukemmin. Uppopalloliitto Suomessa on osa Sukeltajaliittoa.

Uppopalloseuroja on ympäri Suomea. Tässä on lista nykyisistä uppopalloliiton tuntemista seuroista paikkakuntineen ja nimineen:

  • Kotka Divers
  • Oulun Vesimiehet
  • Vaasan Pyöriäiset
  • Riihimäen Urheilusukeltajat
  • PSK Kupla
  • Urheilusukeltajat ry, Helsinki
  • Lakeuden Sukeltajat, Seinäjoki
  • Najadit, Espoo
  • Porvoon Murenat
  • Tampereen Urheilusukeltajat
  • Saaristomeren Sukeltajat, Turku
  • Espoon Urheilusukeltajat
  • Hämeenlinnan sukeltajat
  • Keski-Uudenmaan sukeltajat
  • Hydromania, Vantaa
  • Nokian Urheilusukeltajat
  • Joensuun Urheilusukeltajat

Jokaisella seuralla on omat harjoitusaikansa, joihin kannattaa tutustua seuran itsensä kautta. Uppopalloa treenataan pääsääntöisesti uimahallissa, josta löytyy syvä allas, kuten uimahyppyallas. Laji vaatii 3-5 metriä syvän altaan. Treenejä vedetään kuitenkin toisinaan myös esimerkiksi kuntosalilla vaihtelun ja monipuolisuuden vuoksi, ja lihashoitoa voidaan suorittaa maalla.

Lajissa tutustuu helposti ihmisiin, joten siihen kannattaa tutustua rohkeasti. Sen parissa kunto kohenee nopeasti ja se soveltuu monenlaisille ihmisille. Siinä on tilaa sekä pienille, suurille, nopeille että voimakkaille pelaajille.

Lajia voi harrastaa vuoden ympäri, sillä se vaatii vain uima-altaan ja varusteet. Tämä tekee siitä helpon ja huolettoman harrastuksen. Turnauksia on myös pitkin vuotta, joten kilpailunhaluiset harrastajat pääsevät ottamaan lajista kaiken irti. Pienemmillä seuroilla ei välttämättä ole vahvaa juniori- tai senioritoimintaa, joten kannattaa ottaa yhteyttä lähimpään seuraan ja kysyä, jos jompi kumpi näistä kiinnostaa.

Lapissa lajia ei harrasteta merkittävästi, eikä siellä olekaan yhtään seuroja. Pohjoisin uppopalloseura sijaitsee Oulussa, missä toiminta on melko aktiivista. Harrastustoiminta on keskittynyt vahvasti Etelä-Suomeen. Oman seuran voi kuitenkin pystyy, jos kiinnostusta omalta paikkakunnalta on, tilat löytyvät ja innostusta riittää.

Suomen seurojen lisäksi muissa Pohjoismaissa voi harjoittaa lajia. Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa on myös useita kovatasoisia uppopalloseuroja. Saksa, lajin kehittäjämaa, on myös hyvä paikka treenata. Siellä lajia myös harrastetaan jonkin verran. Kotimaassa on kuitenkin runsaasti mahdollisuuksia lajin kokeilemiseen ja harrastamiseen.

Mitä on uppopallo

539px-UW-rugby_match_1Uppopallo tai UW-rugby on saksalaisten kehittämä nopea ja taktinen kontaktilaji. Suomessa lajia on pelattu 70-luvulta saakka, ja Suomen joukkue on saavuttanut kansainvälistä menestystäkin. Laji vaatii syvän altaan, ja sitä pelataankin yleensä uimahallien hyppyaltaissa. Peliä pelataa yleensä noin neljän metrin syvyydessä. Pelissä joukkueet yrittävät saada suolavedellä täytetyn uppoavan pallon vastustajan maaliin, joka sijaitsee altaan pohjassa, keskellä takareunaa. Sitä pidetään kovana lajina, sillä se on hyvin fyysinen ja raskas.

Joukkueessa on 15 pelaajaa, joista 6 on yhtäaikaa kentällä. Kenttä on yleensä uimahyppyallas, sillä uppopalloa pelataan 3-5 metrin syvyydessä. Taktisen pelistä tekee etenkin se, että pelaajien on välillä tultava pinnalle ottamaan happea. Sukellukset kestävät yleensä noin 5-15 sekuntia. Vaihdot ovat lentäviä kuten jääkiekossa. Tilanteet muuttuvat nopeasti, ja tarkkana on oltava koko ajan. Pallo on täytetty suolavedellä, joten se uppoaa. Lisäksi pelaajat käyttävät varusteinaan maskia, korvasuojuksista uimalakkia, räpylöitä ja snorkkelia.

Kolmiulotteisuutensa vuoksi uppopallo on hyvin haastavaa. Se on taktinen peli, jossa sekä vastustaja että pallo voivat tulla mistä suunnasta vain. Uppopallossa voidaan käyttää normaalien oikea-, vasen-, eteen- ja taakse –suuntien lisäksi myös ylös- ja alas-suuntia. Tämä tekee siitä mielenkiintoisen ja intensiivisen harrastuksen. Saksalaiset sukelluskerhot käyttivät lajia treenaamiseen 60-luvulla.

Vaikka uppopallo on luonteeltaan erittäin fyysinen ja vaativa laji, siinä tapahtuu loukkaantumisia hyvin harvoin. Vesi pehmentää kehoon kohdistuvia iskuja ja rasitusta, joten esimerkiksi lihaksiin ja jänteisiin kohdistuva fyysinen rasitus on huomattavasti pienempi kuin maalla pelattavissa lajeissa.

Lajissa kilpaillaan sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Kotimaassa on SM-otteluita, sekä lukuisia cup-kilpailuja. Kansainvälisiä kilpailuja on EM-, PM- ja MM-tasolla. Suomen joukkue on menestynyt kaikissa ja kuuluu maailman aktiivisimpiin uppopalloa pelaaviin maihin.

Suomi kuuluu Euroopan huippumaihin uppopallossa, ja täällä onkin lukuisia mahdollisuuksia lajin harrastamiseen. Sitä pelataan hyvin aktiivisesti sukellusseuroissa ympäri Suomen, ja joukkueita löytyy myös junioreille ja senioreille. Laji sopii kaikenikäisille. Nuorille järjestetään myös leirejä. Kunto kehittyy samaan tahtiin, kun lajia harrastaa. Koska sitä harrastetaan vedessä, se on lempeä keholle fyysisestä luonteestaan huolimatta.

Mikä tekee uppopallon pallosta erikoisen

4000Uppopalloa kehitettäessä todettiin, että uppoava pallo olisi paljon parempi kuin kelluva pallo. Pallon on myös liikuttava sulavasti vedessä oltava helppo kuljettaa, joten liian painava se ei voi olla. Liian painava pallo tekisi pelistä hyvin erilaisen. Kevyt, mutta uppoava pallo tekee pelistä rugbymäisemmän, sillä pelaajien ei tarvitse keskittyä sen raahaamiseen. Pallon koko on myös tärkeä. Jalkapallo esimerkiksi on liian suuri ollakseen käytännöllinen, joten pelissä käytetään samankokoista palloa kuin vesipoolossa.

Pallo on joko mustavalkoinen tai kokonaan punainen. Sen tulee upota, joten sen on oltava painavampi kuin vesi, jossa peliä pelataan. Tämän vuoksi ilmalla täytetyt pallot eivät kelpaa; niitä on mahdoton hallita veden alla ja ne pyrkivät aina nousemaan pintaan. Uppopallossa käytettävä pallo täytetäänkin suolavedellä. Suolaveden tiheys on suurempi kuin makean veden joten sillä täytettynä pallo uppoaa. Uppoamisnopeutta voidaan hallita jonkin verran suolan määrän avulla. Enemmän suolaa saa pallon uppoamaan nopeammin. Yleisesti käytetty uppoamisnopeus on noin metri sekunnissa. Palloa voi heittää noin 2-3 metriä ennen kuin veden vastus pysäyttää sen.

Pallon kehitti uppopallon keksijä, saksalainen Ludwig von Bersuda. Hän harrasti sukellusta, ja oli jo pitkään leikkinyt veden alla pelattavan pelin idealla. Pallo oli kuitenkin yksi suurimpia kysymyksiä lajin toteutukseen. Hän keksi täyttää pallon suolavedellä ja näin ratkaista kelluvuuden ongelman.

Vaikka peliä pelataan usein sekajoukkueissa, niin etenkin ammattilaistasolla on mies- ja naisjoukkueet. Ne käyttävät hieman erikokoisia palloja. Naisten peleissä käytetty pallo on kooltaan 500 millimetriä, eli hieman keilapalloa pienempi, ja miesten peleissä käytetty pallo on puolestaan 530 millimetriä. Sekajoukkuepeleissä käytetään tavallisesti jälkimmäistä eli suurempaa mallia.

Palloa ei niin vain voi löytää mistä tahansa supermarketista. Sen voi ostaa tai tilata internetin kautta joko tyhjänä tai valmiiksi täytettynä aihepiiriin erikoistuneista kaupoista. Tyhjän pallon voi täyttää tavallista jalkapumppua käyttämällä.

Pallo tekee uppopallosta uppopallon. Sen ominaisuudet on tarkkaan mietitty lajiin sopiviksi, ja sen liikkeet tekevät lajista jännittävän. Pallon voi ottaa kiinni tai syöttää eteen, taakse, sivuille, ylös tai alas. Tämä tekee lajista todella kolmeulotteisen.

Suomen uppopallomaajoukkue

hqdefaultSuomessa on pelattu uppopalloa jo 70-luvulta, joten täällä on paljon kiinnostusta lajia kohtaan sekä vahvat perinteet. Pohjoismaat ovat maailman huippua uppopallossa. Suomella on maajoukkueet sekä naisille, miehille että nuorille, ja kaikki niistä ovat menestyneet kansainvälisissä kilpailuissa eri tasoilla. Joukkueet ovat ottaneet osaa sekä PM-, EM- että MM-tason kilpailuihin ja erilaisiin turnauksiin ympäri maailman.

Miesten maajoukkue on ollut olemassa jo muutaman vuoden kauemmin kuin Suomen naisten maajoukkue. Lajissa kilpaillaan myös paljon sekajoukkueilla, ja etenkin aikaisina vuosina ei järjestetty kilpailuja erikseen naisille. Uppopallosta on kuitenkin tullut suosittua myös naisten keskuudessa, joten erillisiä kilpailuja järjestetään fyysisten ominaisuuksien tasoittamiseksi.

Miesten maajoukkueessa pelaavat maalivahteina Marko Pitkänen, Jari Hovikorpi, Riku Riikonen, Roy Nurmi ja varalla Seppo Anttola. Suurin osa heistä on ollut mukana useissa menestyksekkäissä kansainvälisissä turnauksissa. Puolustajat ovat Jussi Jokinen, Jussi Marttila, Seppo Rantamäki, Kimmo Jouppi, Pasi Åman ja varalla Olli Korhonen. Joukkueen hyökkääjät ovat Rami Riikonen, Tomi Suomalainen, Janne Pykälistö, Marko Enberg ja Heikki Jokinen. Johdossa on joukkuessa A-P Kangas, valmentamassa Marko Enberg, Timo Ruohomäki, huoltaja Olli Korhonen ja hieroja Juuso Iso-Pietilä. Osa pelaajista on aloittanut uppopallouransa melko vasta, osalla on takana jo kymmeniä vuosia kokemusta. Monet ovat olleet mukana arvokisoissa, toiset ovat olleet mukana menestyksekkäissä PM-, EM- ja MM-kisoissa. Joukkueen kokoonpano vaihtelee jonkin verran.

Vuoden 2015 Kolumbian uppopallon MM-kilpailut joukkue jätti väliin. Lajin pienuuden ja amatööriluonteen takia ei joukkueilla yleensä ole suuria määriä rahaa käytössä, ja Suomen joukkueelle kävi niin, että hotellikustannukset nousivat hallitsemattomasti. MM-reissu vie aikaa noin kaksi viikkoa, eikä moni joukkueen pelaajista innostunut lähtemään Etelä-Amerikkaan saakka kilpailemaan joko töiden tai muiden syiden vuoksi. Joukkueen päävalmentajan mukaan heillä ei olisi ollut realistisia mahdollisuuksia voittoon, ja mitalisijakin olisi ollut haastava saavuttaa. Kustannuksiin nähden menestysmahdollisuudet olivat siis heikot.

Vuonna 2007 joukkue voitti maailmanmestaruuden, mutta seuraavissa kisoissa jäi neljänneksi. Päävalmentajan arvioiden mukaan Kolumbian kisoissa sijoitus olisi voinut jäädä huonommaksikin. Miesten joukkueista usea joukkue jäi pois kilpailuista: esimerkiksi Venäjä, Italia ja Tsekki jäivät ulkopuolelle. Moni moitti kilpailujen sijaintia. Suurin osa aktiivisista joukkueista sijaitsee Euroopassa, joten kisojen järjestäminen Euroopan ulkopuolella ei ollut valmentajien mielestä kustannustehokasta.

Vinkkejä uppopalloon

Uppopallossa ei paljon temppuja tehdä. Laji on todella intensiivinen, joten siinä suurin saavutus on olla tehokas. Energian säästäminen ja oikein kohdistaminen ovat tärkeimpiä asioita, joita uppopallon pelaaja voi oppia. Tämän vuoksi tärkein vinkki on treenata kovaa ja säännöllisesti ammattilaisten avustuksella. Tämän yli tai ympäri ei ole pääsemistä.

TipsKun treenaa, on osa-alueita joihin kannattaa kiinnittää enemmän huomiota. Aikaa ei kannata tuhlata lenkkeilyyn, vaan kannattaa suosia lajeja, joissa tehdään samanlaisia liikkeitä kuin uppopallossa, kuten uimista tai hiihtämistä. Myös salilla käyminen voi auttaa, jos siellä treenaa oikeita lihasryhmiä. Tämä takaa sen, että oikeat lihasryhmät kehittyvät ja liiketehokkuus maksimoituu.

Uppopallon pelaaja tarvitsee paljon räjähtävää voimaa. Tätä saa treenaamalla voimia ja nopeutta esimerkiksi vedessä tai painojen avulla. Sykkeen nostaminen maksimiin auttaa kehoa tottumaan rasitukseen ja toimimaan paremmin rasituksen alaisena. Tätä voi treenata vaikka salilla tai spurttien avulla uima-altaassa.

Kestävyys on myös uppopallon pelaajalle tärkeä ominaisuus. Sekä peruskestävyydelle, nopeuskestävyydelle että maksimikestävyydelle on roolinsa lajissa. Veden alla kamppailu ja korille pyrkiminen sekä puolustus vaativat paljon keholta. Pitkäaikainen kestävyys ei ole niin tärkeä lajissa, sillä pelissä ollaan mukana vain pari minuuttia kerrallaan. Uppopallo väsyttää nopeasti, joten vaihtoja tehdään jatkuvasti lennosta.

Energiatehokkuus on erittäin tärkeää uppopallossa. Liikkeiden tarkoituksen mukaisuus auttaa jaksamaan paremmin. Tätä voi kehittää erilaisten koordinaatioharjoitusten avulla. Turha hutilointi ja potkiminen väsyttää pelaajan entistä nopeammin. Nopeat ja yksinkertaiset liikkeet tekevät pelaajasta voittamattoman.

Nopea palautumiskyky auttaa pelaajaa huomattavasti. Vaihtopenkkitaukojen aikana on hyvä kyetä palautumaan nopeasti. Tähän auttavat harjoitukset, joissa syke nostetaan korkealle ja sitten pudotetaan – kuten intervallitreeni. Intervalliharjoituksia voi tehdä juosten, hiihtäen, pyöräillen tai uiden, ja viimeinen onkin tehokkain vaihtoehto uppopalloilijalle.

Peleissä on tärkeää olla skarppina. Pallo voi tulla mistä suunnasta tahansa – ylhäältä, alhaalta, sivusta, edestä tai takaa – joten pelaajan on oltava valmis puolustamaan tai hyökkäämään tilaisuuden sattuessa kohdalle. Pelissä ollaan mukana vain pari minuuttia kerrallaan, joten huomion kiinnittäminen on erittäin tärkeää, mutta se voi silti olla haastavaa lajin raskaan luonteen takia.

Mikäli uppopallo on liian vaativa urheilulajina vielä, voi siihen ottaa osaa esimerkiksi vetoa lyömällä. Näin pelin jännitykseen pääsee mukavasti sisälle ilman, että kotisohvalta tarvitsee liikkua pidemmälle. Koska peli ei ole vielä kaikista suosituin tai suuren yleisön tietoisuudessa, voi vedonlyöntikohteiden ilmestymistä odotellessa keskittyä pelaamaan ipad kolikkopelit eja, jotka antavat mukavan alkujännityksen ennen varsinaisen pelin alkamista. Parhaimmillaan samalla tienataan hiukan lisää pelimerkkejä uppopallon vedonlyöntiin.

Mitä eroa on rugbyllä ja uppopallolla

Scrum-1Rugby ja uppopallo liitetään toisiinsa englannin kielisen nimen underwater rugby, tai UW-rugby, perusteella, ja fyysisen puolen vuoksi. Peleissä on kieltämättä joitain samankaltaisuuksia, mutta ne ovat niin erilaisia, että niitä tuskin voi verratakaan. Suomessa rugbyä ei pelata kovin paljon, sillä se on ulkolaji, ja vaatii ruohokentän, joten sen harjoittelu on talvisin hankalaa. Talviolosuhteissa rugby ei ole maailman kätevin laji.

Uppopalloa voi sen sijaan harrastaa vuoden ympäri uimahallissa. Suomalaiset ovat uimarikansaa, sillä lukuiset vesistöt maassamme tekevät taidosta elintärkeän. Käytännön hyödyn lisäksi uiminen on hauskaa ja helppo tapa pysyä kunnossa. Myös kiinnostus sukellusta kohtaan maassamme on suuri, vaikka näyttäviä koralliriuttoja ei löydykään.

Tämä onkin tärkein ero näiden kahden lajin välillä. Toista pelataan vedessä, toista maalla. Tämä muuttaa lähes kaiken lajissa olennaisesti. Vedessä liikutaan erilailla, joten siinä ei voi tehdä kaikkea samoin kuin rugbyssä, eivätkä välineetkään voi olla samat. Tämän vuoksi säännöt ja varusteet poikkeavat huomattavasti.

Rugbyssä ei käytetä koria maalien tekemiseen, vaan pelaaja juoksee pallon kanssa. Uppopallossa sen sijaan pallo pitää saada koriin, joka sijaitsee vastustajan päädyn keskellä. Tästä piirteestä tulee mieleen koripallo, mutta uppopallossa koria voi suojata vain vartalolla, ei käsin kuten koripallossa. Myös rugbyssä puolustus pelaa hieman erilailla.

Rugbyssä ei käytetä paljon varusteita, mutta uppopallo vaatii räpylät, maskin, snorkkelin ja lakin, jossa on korvasuojat. Nämä auttavat vedessä liikkumista ja suojaavat pelaajaa jonkin verran. Myös pallo on peleissä erilainen. Rugbypallon sijaan uppopallossa käytetään saman tyyppistä kumista palloa kuin vesipoolossa. Sen sisällä on suolavettä. Tämä mahdollistaa pallon uppoamisen ja liikkumisen veden alla. Näin uppopallossa voi myös pelata kolmiulotteisesti perinteisten eteen-, taakse- ja sivusuuntien lisäksi myös ylös ja alas.

Yksi olennaisista eroista on myös loukkaantumisriski. Rugby on fyysinen ja vaativa peli, jossa juostaan taklataan ja tartutaan toisiin pelaajiin. Näin tehdään myös uppopallossa, mutta vesi tekee lajista huomattavasti turvallisemman. Suurin riski uppopallossa ovat revähdykset, joita voi syntyä, jos ei lämmittele kunnolla ennen peliä.

UW-rugby ja maalla pelattava rugby eivät siis ole kovin samanlaisia nimistään huolimatta.

Uppopalloon tarvittavat varusteet

nose-clip-swimming-beach-underwater-necessaryUppopallo ei yleisesti ottaen vaadi paljon varusteita, mutta siinä kuitenkin käytetään enemmän välineitä kuin esimerkiksi uinnissa. Varusteet tehostavat uintia ja pelaamista, sekä auttavat seuraamaan peliä paremmin. Joitakin välineitä käytetään myös suojina. Pelivälineisiin kuuluvat snorkkeli, maski, korvasuoja, räpylät ja miehillä alasuoja. Pelaajat käyttävät myös valkoisia tai sinisiä uima-asuja, lakkeja ja rannenauhoja riippuen siitä, kummalla puolella he pelaavat.

Maskin tärkein ominaisuus on tiiviys. Niitä on useita malleja, joten jokainen voi löytää omaan kasvonmuotoonsa tiivisti sopivan maskin. Maskissa on lämpökarkaistu lasi, joka suojaa silmiä sirpaleilta rikkoutumisen varalta. Sen näkökentän pitäisi olla niin laaja kuin mahdollista, ja pienempi ilmatilavuus on käyttömukavuuden kannalta parempi. Ilmatilavuus on tärkeämpi kuin näkökenttä, sillä näkökenttää saa laajennettua päätä kääntämällä. Niihin voi saada optisesti hiotut linssit, tosin moni silmälaseja tarvitseva pelaaja käyttää kertakäyttöisiä piilolinssejä. Remmit kannattaa tehdä joustamattomasta materiaalista, kuten repun hihnasta, jolloin maski ei täyty vedestä tai liiku paikaltaan, sillä se saa kevyitä iskuja jatkuvasti.

Snorkkeli on putki, joka tulee kiinnittää maskin remmiin, ja jossa on hampaiden väliin laitettava suukappale. Sen on oltava halkaisijaltaan tarpeeksi suuri, mutta pituudeltaan tarpeeksi pieni, jotta vaihtumatta jäävä ilmamäärä pysyisi niin pienenä kuin mahdollista. Näin sen tyhjennys onnistuu myös nopeammin kuin ilman otto. Jos snorkkeli on liian pitkä, sitä voidaan lyhentää vaikka veitsellä. Liian lyhyeksi snorkkelia ei kuitenkaan kannata leikata. Katkaistut reunat on hiottava tai leikattava pyörämmiksi, jotta ne eivät aiheuta vahinkoja. Liian kova snorkkeli voi myös aiheuttaa vaaratilanteita kanssapelaajille. Kun snorkkelin pään puristaa lyttyyn, se on sopiva.

Umpikantaräpylät ovat yleisimmät räpylät uppopallossa keveytensä vuoksi. Niissä ei myöskään ole solkia, jotka voisivat aiheuttaa vaaratilanteita. Niitä saa pehmeämpinä ja jäykempinä, ja sopivuus kannattaa testata ennen ostamista.

Lakki on joko sininen tai valkoinen, ja siinä tulee olla korvasuojat sekä pelinumero. Korvasuojus suojaa korvanlehteä repeämiseltä ja tärykalvoja puhkeamiselta. Lisäksi miehet käyttävät alasuojia. Ne voivat olla samanlaisia kuin jääkiekossa käytettävät suojat. Osa pelaajista käyttää myös hammassuojia, jotka suojaavat ylähampaita. Tällainen malli ei häiritse hengitystä.

Uppopalloturnaukset

UWR_tackle_in_SydneyUppopallossa pelataan useita turnauksia sekä kotimaassa että ulkomailla. Suomessa lajista ollaan erittäin innostuneita, ja cup-otteluita riittääkin koko vuodelle. Niihin voi osallistua ympäri maata eri ikäluokista ja monella eri tasolla. Sekä nuorilla, miehillä että naisilla on kovatasoiset kilpailut, ja Suomen joukkue pelaakin myös kansainvälisellä tasolla.

Kotimaassa järjestetään turnauksia useilla paikkakunnilla, kuten Seinäjoella, Hämeenlinnassa, Tampereella, Kokkolassa, Raumalla, Rajamäessä ja Espoossa. Uppopalloliitto jakaa kattavasti tietoja erilaisista kilpailuista ja tapahtumista uppopallon saralla kotimaan lisäksi myös ulkomailla. Turnauksia on lukuisia, joten esittelemme vain osan niistä.

Kotimaassa pelataan keväisin Vesikko cup-turnaus. Se on kaksipäiväinen tapahtuma, joka järjestetään Kouvolassa. Turnauksessa noudatetaan CMAS:in virallisia uppopallon sääntöjä tietyin muutoksin: pelialue on pituudeltaan 12 metriä, leveydeltään 10 metriä ja syvyydeltään 4 metriä. Pelijärjestelmässä käytetään yksinkertaista sarjaa; uusi peli käynnistyy 20 minuutin välein; peliaika on 15 minuuttia suoraa; suurin maaliero, joka merkitään pöytäkirjoihin on 5; rangaistuspallo kestää 30 sekuntia ja jäähy kestää 1 minuutin siitä, kun pallo on takaisin pelissä; palloa saa pelata korin takaa; pelin aikana ei saa suorittaa vaihtoja; tasapistetilanteessa maaliero ratkaisee; ja protesti on jätettävä 15 minuuttia ottelun päättymisestä. Muutoksia näihin sääntöihin saattaa tulla. Turnauksia varten voi saada hotellimajoituksen sopimushinnalla.

Kansainvälisistä turnauksista esimerkiksi Styrian Panther on tunnettu. Se järjestetään heinäkuussa Itävallan Grazissa. Turnausta on järjestetty jo 15 kertaa. Styrian Panther kestää kaksi päivää, ja sen aikana järjestetään erilliset turnaukset miehille ja naisille. Majoitus järjestetään edullisesti leirintäalueella. Turnauksen kruunaavat suuret grillijuhlat illallla.

Lisäksi on tietenkin SM-, PM-, EM- ja MM-turnauksia, jotka järjestetään eri paikoissa. Suomen maajoukkueet osallistuvat aktiivisesti kansainvälisiin kilpailuihin ja kotimaankin kilpailuissa on kova taso. Mitaleita on tullut eri cup-kilpailuista, mutta myös EM-, PM- ja MM-tasolla niin miesten kuin naistenkin joukkueille, ja nuoretkin ovat menestyneet eritasoisissa turnauksissa.

Suomen uppopalloliitto välittää tietoa sekä kotimaassa että ulkomailla tulevista ajankohtaisista turnauksista. Heiltä saa yksityiskohtaista ajan tasalla olevaa informaatiota majoituksesta, säännöistä, aikatauluista ja lisäksi he auttavat värväämään työntekijöitä ja vapaaehtoisia kotimaan turnauksiin.