Uppopalloa varten treenaaminen

Uppopallo on fyysisesti vaativa laji, sillä siinä pelataan kolmessa ulottuvuudessa. Se vaatii kovaa kuntoa ja kilpailuviettiä. Se on vaativampaa kuin uinti ja sukellus omina lajeinaan, sillä siinä yhdistyvät sukeltaminen, agressiivisuus, fyysinen kontakti, strategia ja pallon perässä uiminen. Tämän vuoksi treenin on oltava monipuolista ja koko kehoa kehittävää. Pelissä tarvitaan voimaa, nopeutta, taitoa ja vahvaa tiimipeliä.

Australian S12 swimmer Jeff Hardy swims freestyle at the 1996 Atlanta Paralympic Games

Uinti on tärkeä osa uppopalloa varten treenaamista. Sen on oltava nopeaa, tarkkaa ja tarkoituksenomaista. Uimisen treenaaminen on siis yksi tärkeimpiä osa-alueita uppopallossa kehittymiseksi. Etenkin nopeuteen ja hapenottokykyyn keskittyminen on olennaista. Voimia on myös harjoiteltava, etenkin nopeusvoimaa. Sitä tarvitaan maalinteko- ja kamppailutilanteissa.

Sukeltamisen treenaaminen on myös ehdoton osa treenaamista. Mitä pidempään pystyy olemaan pinnan alla ja mitä tehokkaammin siellä kykenee liikkumaan, sitä paremmin voi osallistua. Sukeltaessa kannattaa treenata liikkumista ja fyysistä kontaktia. Siinä voimaa ja happea kuluu enemmän, joten sukellustaitojen on oltava vahvat.

Maskin käytön osaaminen on myös tärkeää, sillä se auttaa seuraamaan peliä pinnan läheltä. Hyvä hapenottokyky tekee pelaamisesta helpompaa. Siksi myös esimerkiksi intervallien hiihtäminen tai ennemminkin uiminen on hyvää treeniä uppopallon pelaajalle. Juoksu on myös hyvää harjoittelua, mutta eroaa uppopallosta huomattavasti. Intervalliharjoittelu auttaa pelaajia myös palautumaan nopeammin. Energiaa myös kuuluu vähemmän, jos liikkeet tekee tehokkaasti. Koordinaatioharjoitukset auttavat kehittämään pelitapaa energiatehokkaammaksi.

Sykkeen nostaminen on treenatessa tärkeää. Pelaajat joutuvat usein käyttämään suuren määrän räjähtävää voimaa esimerkiksi lähdöissä, syötöissä ja kamppaillessa, joten harjoitukset, joissa syke liikkuu maksimialueella, eli 165 – 170 sykäyksessä minuutissa ovat tärkeitä pelaajille. Harjoittelussa kannattaa yhdistää kestävyys, vauhtikestävyys sekä maksimikestävyys.

Pelaaminen joukkueen kanssa on myös ehdoton tapa treenata. Yhteistyökyky on olennainen osa tätä intensiivistä lajia, joten on tunnettava joukkuetoverit hyvin ja osattava pelata yhdessä heidän kanssaan sujuvasti. Eri paikkojen pelaaminen auttaa oppimaan lisää pelistä ja ennakoimaan.

Ennen ja jälkeen treeniä kannattaa muistaa alku- ja loppuverryttelyt. Vaikka loukkaantumisriski vedessä on pienempi, niin lihasrevähdyksiä voi tapahtua. Ennen treeniä kannattaa tehdä pyöriviä ja venyttäviä liikkeitä. Loppuverryttely auttaa nopeuttamaan elimistön palautumista ja normalisoimaan aineenvaihduntaa.